Harness-toiminto

Nykyaikaisissa autoissa elektroninen ohjausjärjestelmä liittyy läheisesti johdinsarjaan. Joku teki kerran elävän analogian: mikrotietokone vastaa ihmisen aivoja, anturi vastaa aistielintä, toimilaite vastaa harjoitusputkea, sitten johdinsarja on hermo ja verisuoni.

Toiminnan kannalta auton johdinsarja voidaan jakaa kahteen tyyppiin: voimajohtoon, joka kuljettaa ajotoimilaitteen (toimilaitteen) tehoa, ja signaalilinjaan, joka lähettää anturin tulokomennon. Voimajohdot ovat paksuja johtoja, jotka kuljettavat suuria virtauksia, kun taas signaalilinjat ovat ohuita johtoja, jotka eivät kanna virtaa (optinen kuituviestintä).

Moottorissa ja toimilaitteessa käytettävien johtojen poikkipinta-ala on 0,85, 1,25 mm2, kun taas virtapiirissä käytettyjen johtojen poikkipinta-ala on 2, 3, 5mm2; ja erikoispiireillä (käynnistin, laturi, moottorin maadoituslanka jne.) on 8, 10, 15, 20mm2 erilaista eritelmää. Sähköisen suorituskyvyn tarkastelun lisäksi johtojen valintaa rajoittaa myös ajoneuvon fyysinen suorituskyky. Esimerkiksi taksin usein avattujen /suljettujen ovien ja rungon läpi kulkevien johtojen väliset johdot on rakennettava johtimista, joilla on hyvät flex-ominaisuudet. Viime vuosina myös heikoissa signaalipiireissä käytetyt sähkömagneettiset suojajohdot ovat lisääntyneet.

Auton toimintojen lisääntymisen ja elektronisen ohjaustekniikan laajan soveltamisen myötä auton piirien määrä ja virrankulutus ovat kasvaneet merkittävästi, ja johdinsarjat ovat tulleet paksummiksi ja raskaammiksi. Kuinka tehdä suuresta määrästä lankavaljaita tehokkaampi ja järkevämpi rajoitetussa autotilassa Asettelu, jotta autojen johdinsarjat voivat olla suuremmassa roolissa, on tullut autoteollisuuden ongelmaksi